NÄKEMYKSIÄ SEATTLEN HAWK-TAKLAAMISESTA 2014 Seattle Seahawksien päävalmentaja Pete Carroll teki yllättävän vedon julkaisemalla opetusvideon joukkueensa käyttämistä taklaustekniikoista. Esiintulon tavoitteena oli minimoida jatkossa heikoista taklaustekniikoista aiheutuvat pää- ja niskavammat, jotka ovat amerikkalaisessa jalkapallossa valitettavan yleisiä. Carrollin videossa ei itseasiassa ole juurikaan mitään uutta tai mullistavaa, koska kyse on lähinnä rugbytekniikoiden opettelusta ja hyödyntämisestä kypärästä huolimatta.

Carrollin ja ennen kaikkea hänen apuvalmentajansa Rocky Saton systeemillä on niin kannattajansa kuin kritisoijansakin. Itse kuulun selkeästi kannattajakuntaan, vaikka tiedostankin tekniikoiden olevan hieman haastavia tietyissä tilanteissa. Kokonaisuudessaan Hawk-tekniikoiden hyödyt peittoavat selvästi niiden mahdolliset heikkoudet. Kannustankin valmentajia opettelemaan aiheen niin hyvin, että he kykenevät opettamaan sitä pelaajilleen tai olevan vähintäänkin perusteellisia mielipiteessään miksi eivät näin aio toimia. Ohessa mielestäni muutama pointti Hawk-taklaamisen eduksi.

1. TURVALLISUUS Pääkontaktin minimointi taklauksessa on koko Hawk-taklaamisen keskeinen tavoite, jolla pyritään vähentämään taklaajalle syntyviä vammoja. Turvallisuutta lisää myös tähtäyspiste lonkan seudulla, joka on luonnollinen ”taipumiskohta”, ja pehmentää näin taklauksen vaikutusta. Jotkut kritisoivat Hawk-taklauksia harjoiteltaessa sitä, että pää viedään alas lähes niska edellä, mutta tämä on rauhallisella vauhdilla käytännössä pakollista, muuten sitä ei saada tarpeeksi alas. Ongelma poistuu harjoiteltaessa taklausta joko polviltaan tai kovemmalla vauhdilla varusteet päällä/pehmusteelle.

2. HARJOITTELU Valmentajan näkökulmasta Hawk-taklausten ehdoton plussa on niiden harjoittelun helppous, käytännössä ei tarvita kuin pari ja kohtuullisen pehmeä alusta. Harjoitus tekee mestarin pitää edelleen paikkansa ja kun se on helppo toteuttaa, saadaan helposti hyvä määrä toistoja. Tekniikan opeteltuaan pari tekee kymmenen Hawk-taklausta per puoli alle kymmenessä minuutissa ja se voi olla vaikka osa fysiikkaharjoituksen alkulämmittelyä, koska paikat eivät kipeydy. Jos joukkue harjoittelee esimerkiksi 20 kertaa yhdessä syyskaudella, saadaan tässä ajassa jo mukavat 400 toistoa. Kevättalven offseason mukaan lukien voidaan rikkoa jopa tuhannen toiston raja ilman että kypärää tai harttareita on vielä laitettu edes päälle. Tämä toistomäärä näkyy takuulla myös kentällä.

3. PELKO POIS Harjoittelun kautta pelaaja ymmärtää, että Hawk-taklaamisessa kyse on ennen kaikkea tekniikasta, ei niinkään perinteisestä ”miehuuden mittaamisesta”, jolloin pelaamiseen liittyvä pelko vähenee. Kun kentällä ei tarvitse epäröidä näkyy se usein pelinopeutena sekä varmana suorittamisena. Paino- ja voimaeron merkitys laskee, kun pieni takakentän pelaaja uskoo teknisesti hyvän Hawk-taklauksen pysäyttävän isonkin pallonkantajan tehokkaasti ja kivuttomasti.

Hawk-taklauksen ei kuitenkaan tarvitse olla pelkkää jaloissa roikkumista. ”Profiilitaklauksessa” tähtäyspiste on ylempänä ja mikäli taklaaja onnistuu vielä nappaamaan pallonkantajan polvitaipeesta, on tuloksena kova ja komea levytys, jolla saa varmasti yleisönkin kohahtamaan. Mikäli käytössä on esimerkiksi paksu jumppapatja, voi tätäkin tekniikkaa harjoitella ilman suojia. Kipeää voi tulla oikeastaan vain, mikäli puolustaja ei purista taklattavaa itseään vasten loppuun saakka.

4. TRACKING SELKEÄÄ Pursuitissa Hawk-tekniikoilla on selkeä etu puolellaan, koska koko ajan riittää pallonkantajan lähimmän lantion puolen seuraaminen. Perinteisesti taklattaessa puolustajan pitää lopuksi saada pää pallonkantajan etupuolelle, eli poiketa niin sanotusti kurssiltaan. Mikäli pallonkantaja tekee oikein ajoitetun vastaliikkeen, on usein tuloksena missattu taklaus. Lisäksi pallonkantajan on huomattavasti helpompaa ohjata taklaajan omalla etupuolellaan olevaa päätä stiff-handilla ohi itsestään. Carrollin/Saton tekniikassa puolustajan ollessa riittävän lähellä kierretään vain kädet pallonkantajan ympäri, eikä päätä yritetäkään saada etupuolelle. Liike jatkuu tilanteeseen sopivalla tekniikalla, joista enemmän seuraavassa. Käytännössä puolustaja ei näin toimiessaan ylipelaa koskaan ja antaa pallolliselle vain yhden suunnan edetä. Vastaavasti puhtaassa 1-1-tilanteessa, jossa pallollinen voi valita etenemispuolen, ei puolustajan tarvitse arvailla ehtiäkseen saamaan kypärän eteen, vaan hän voi antaa hyökkääjän valita suunnan ja iskeä sitten Hawk-taklauksen lähimpään lonkkaan.

5. NIVUSIIN TAKLAUS JA PURISTUS+roll Suurin osa Hawk-tekniikoista perustuu samaan mantraan ”Eyes through the thights, wrap&squeeze, drive for 5 (when necessary)”. Rugbystä varastettu tekniikka on erittäin tehokas ja vaatii oikein tehtynä yllättävän vähän voimaa, jotta isoltakin mieheltä saadaan jalat lähtemään alta vauhdikkaasti. Onnistuneen taklauksen kannalta on erittäin olennaista, että käsillä puristaminen tapahtuu riittävän paljon alempaa kuin hartiakontakti. Suhteellisen kevytkin taklaus nivusten seutuville keventää pallonkantajan maakontaktia huomattavasti. Mikäli taklaajan liike jatkuu kontaktin jälkeen eteenpäin (ja jatkuukin jos osutaan nivusiin, koska lantio taittuu yläkropan ”jatkaessa matkaa” eteenpäin), ei tarvita kovinkaan kummoista puristusta käsillä, jolloin ne pyyhkäisevät jalat pallonkantajan alta. Onnistuessaan taklaus ei siis kaada pallonkantajaa eteenpäin, vaan paikallaan selälleen.

Taklauksen tullessa enemmän sivulta ja kovemmissa vauhdeissa on ”Roll”-tekniikka tehokas pysäytyskeino. Tällöin puolustaja ikään kuin ”heittäytyy selälleen” samalla kun hän puristaa pallonkantajan reisiä/polvia/sääriä itseään vasten. Vaikka pieni taklaaja painaisi vain puolet pallonkantajan painosta, on syntynyt vääntövoima yleensä riittävä etenemisen pysäyttämiseksi. Sama tekniikka toimii erittäin hyvin myös puolustuksen linjamiehille, koska he kykenevät sen avulla taklaamaan laajemmalla alueella. Jos linjamies saa pelin puolen käden pallonkantajan etupuolelle ja toisella kädellä edes ”vähän kiinni jostain”, riittää Roll painoeron ansiosta usein kaatamaan pallonkantajan.

Hawk-tekniikoiden vastustajat olivat ainakin alkuvaiheessa sitä mieltä, että uusi tekniikka johtaa olkapäiden hajoamiseen, kun ainoastaan yksi käsi on pysäytettävän etupuolella. Hei eivät mielestäni kuitenkaan huomioineet, ettei pelkällä kädellä ole tarkoituskaan pysäyttää pallollista, vaan enemmänkin ”hypätä kyytiin” samalla tavalla kuin sivulta kaverin reppuselkään. Tällöin mikäli voimat eivät riitä ote vain aukeaa ja pallonkantaja jatkaa matkaa, mutta puolustajakaan ei riko itseään.

6. TUPLATAKLAUS Perinteiseen taklaamiseen nähden Hawk-tyylillä on etunsa myös silloin kun kaksi puolustajaa taklaa pallollista eri puolilta. Perinteisellä tyylillä molemmat puolustajat koittaisivat saada pään pallollisen etupuolelle ja lyövät parhaimmillaan vain kypärät yhteen pallonkantajan jatkaessa matkaa. Profiilitaklauksessa samaa ongelmaa ei tule, koska molemmat puolustajat iskevät pallollista rintaan sisähartiallaan ja pää pysyy taklattavan ulkopuolella. Tässäkin tapauksessa uusi tekniikka nopeuttaa ja selkeyttää yksittäisen puolustajan tehtävää, koska hänen ei tarvitse miettiä mitä muut tekevät.

Loppukaneetti – Hawl-tekniikoissa on siis paljon hyvää sekä turvallisuuden, että taklausvarmuuden kannalta. On kuitenkin turha kuvitella että ilman kovaa työmäärää tämäkään konsepti olisi mikään yksinkertainen ratkaisu pelaajien tai puolustusten tasonnostoon Suomessa tai maailmalla. Mahdollisuuksia se toki tähän tarjoaa ja kiitokset siitä coach Carroll & coach Sato.

Copyright © 2017 Pelikamat.net